sunnuntai 24. kesäkuuta 2007

#2 Lapuan betonitehdas 🏰

En tiedä tästä kohteesta mitään muuta, kuin että paikan nimi oli "vanha betonitehdas" ja käytiin siellä kaverin (R.I.P.♥) kanssa skootterininjailuretkellä. Pelotti niin paljon, ettei uskallettu edes käydä sisällä rakennuksessa. Napattiin pari kuvaa, huomattiin rakennuksen yläosassa joku "PUUKKO", säikähdettiin ja juostiin karkuun. Kauempana katottiin kuvaa, jossa näky joku lauta olevan vähä vinossa, mutta "se oli ihan varmana joku puukkomies sillon ku me se nähtiin". :D

Ja sen tiedän myös, että tätä rakennusta on nyt myöhemmin etsitty kissojen ja koirien kanssa, niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin monta kertaa, monta päivää, kartoista, myynti-ilmotuksista, airsoft-keskustelupalstoilta, googlettamalla, ajelemalla joka ikinen mettäpolku eestaas uudestaan ja uudestaan, ikinä enää löytämättä sitä uudestaan. Ja nyt mulle selvis, ettei sitä oo enää olemassa, se on purettu! :'( Ehkä mikään ei oo ikinä harmittanu näin paljon. En kestä. Ainakin opin, että sillon kun on mahdollisuus, niin MENE SISÄLLE ja tutki jokainen paikka niin ettei mikään varmasti jää kaivelemaan. Huomenna voi olla liian myöhään! < / 3

Polun alkupäässä oli puomi, jonka toiselle puolelle käveleminen oli siisteintä ikinä!
Tää oli MeidänPaikka♥

Luultiin tuota pääsisäänkäynniksi, mutta taisikin olla sivuovi..

Tää oli silloin hienoin graffiti, jonka olin ikinä nähnyt. Siitä oli vaan pakko saada kuva, vaikka kuinka pelotti. Kurkotin kättäni oviaukosta sisään ja sain sen talteen!

Muistatko
kun silloin juostiin
ulos rankkasateeseen
ja naurumme vain kaikui 
kesätuuleen ja ukkoseen

keskiviikko 23. toukokuuta 2007

#1 Viinikan kummitustalo 👻

Se ensimmäinen The kummitustalo! 

Urbaanilegendan mukaan talosta on joskus susi vienyt vauvan vaunuista. Toinen tarina kertoo miehestä, joka asui talossa, ampui perheensä ja lopuksi itsensä. Miehen haamun ja luodin reiän voi kuulemma nähdä talossa, buhuu! Ja vähän tuoreempi tarina: nuorisoporukka oli talolla käymässä ja ottivat valokuvia sieltä. Jossain heidän ottamassaan kuvassa näkyy tuo edellisen tarinan kummitus, aika selkeästikin kuulemma. Itse en oo sitä kuvaa ikinä nähnyt, mutta tunnen kyseisellä reissulla olleen henkilön, joka on vahvistanut tämän viimeisen tarinan todeksi. :D 

Talo sijaitsee lapsuudenkotini lähellä pikkukaupungin pikkupikkusyrjäkylässä. Siitä on lapsesta asti tullut kuljettua ohi, mutta ei tullut ikinä mieleenkään mennä käymään siellä. Kauhisteltu vaan kaukaa tieltä, kun se näytti niiiin pelottavalta. ..Kunnes eräänä koulupäivänä tyttöporukka sai idean: Tänään mennään sinne! Ei muutakun koulun jälkeen skoottereilla huristeltiin pääkallopaikalle ja käytiin vähän kattelemas. Talo on aika kaukana tieltä, sinne menee polku, jonka molemmin puolin on tiheää metsää. Taloa ei siis näy edes polulta, ennen kuin on tarpeeksi lähellä. SE tunne, kun käveltiin talolle menevää polkua ja yhtäkkiä se on siinä... Muistaakseni jähmetyin paikalleni haukkomaan henkeä ja keräämään rohkeutta ottaa seuraava askel. Se oli ekalla kerralla niin jäätävän pelottava, iso ja komia ku mikä. Siks tää on niin siisti harrastus. #kuumotuselämää

Toukokuu 2007


Löydettiin talon sisältä, yhdessä huoneessa olevasta montusta tällanen. Koiria on joskus haudattu lattian alle, ehkä siis koiran leukaluu.

Keep nothing but memories ♥

Itse asiassa nyt vasta huomasin, että ollaan käyty talossa kahdesti vuonna 2007. Mullahan on eri vaatteet näissä kuvissa! :'D
Silloin talossa oli vielä portaat. Pari kaveria kävi yläkerrassa, mähän en tietenkään uskaltanut. Enää sinne menosta voi vain haaveilla.


Kurkistus kellariin... PS. Ei näkyny kummituksia!


Heinäkuu 2015

Ja uudestaanhan täällä oli pakko käydä, 8 vuoden jälkeen! Oli pakko tarkistaa pariin kertaan sormilla, onko siitä tosiaan niin kauan, mutta joo. Apua, mitä, oonko mä niin vanha xD Ja nyt vasta tajusin, että tämä talohan on myös vanha! Tapetin alla oli vuoden 1913 sanomalehtiä.

Talo oli ulkoapäin yhtä creepy, mutta sisältä pahasti romahtanut. Portaat oli tulleet kokonaan lattian läpi kellariin asti. Yläkertaan oli siis enää turha haaveilla, olis vaan pitäny sillon mennä kun ne portaat vielä oli. Katto myös näytti siltä että voi tulla niskaan ihan millon vaan. Oven edessä oli iso kasa risuja, mutta pikkuiset ninjat mahtuu hyvin pikkukoloista...

"Polku" kasvanu vähä umpeen. Vielä 2007 ajettiin tästä skopoilla.


Vanha kenkä. Vaikea hahmottaa mutta se on tossa keskellä, kärki osoittaa ylöspäin.
Alla joku paidan riekale.
Komiat ollu maisemat.

Portaat ja osa yläkerran lattiasta, yhyy.

Seinät vuorattu sanomalehdillä.


Työpaikkailmoitus vuodelta 1913. Karjakon palkka 50 markkaa/kk + asunto.

Ei kestä enää kauan... ♥

Miks lattioissa oli tollaset montut...?


 Kesäkuu 2016

Ja pitihän täällä käydä vielä kerran



Lattian kestävyys vähän pelotti, mutta reunoja pitkin pääsi vielä varovasti kulkemaan.

Reikä lattiassa.

Tämän kasan päältä pääsin vielä näkemään sen yläkerran, jonne en sillon portaiden aikaan uskaltanut mennä. Mietittiin vaan, että onkohan tuon kasan alle jäänyt joku urbaani löytöretkeilijä, vai onko portaat ja katto romahtaneet omia aikojaan...

Mitähän tällä lusikalla on viimeksi syöty?

Kurkistus yläkertaan, vihdoinkin

Tuo perimmäinen huone näytti jotenkin niin kiinnostavalta. En kestä ettei sinne pääse kurkkaamaan! 

Kerrossänky yläkerrassa. Harmi ettei siihen enää kukaan pääse nukkumaan.
Kohta se romahtaa lattian mukana :(

Kauhavan rauta ei ruastu, no ehkä kumminki vähä.


Tästä huoneesta löydettiin v. 2007 se koiran leukaluu.

Kukahan tuonnekin on tippunut...

Ei enää kovin kodikasta.

Hän on kenkä.
 
Komia on tupa.